Koska H on jo pelkästään periaatteesta laiska, tämä ensimmäinen kirjoituksentapainen ilmestyy vasta nyt vaikka tapahtumista on jo reilusti aikaa. Jos tämänkaltaista laiskuutta tapahtuu, saa joku muu (Tina) hoitaa kirjallisen ilotulituksen ja tekstien kääntämisen Lontoon kielelle. H siis turvautuu tätä kirjottaessaan hieman hatariin muistikuviin.
Ja kuten kaikki tosi sankareiden eeppiset äksönkertomukset, tämäkin tarina alkaa päähenkilöiden esittelyllä:
Tina "Mut sil on rumat kengät" Jukarainen - lauleskelu, kurinpito, käskyttäminen
Jukka "Salapoliisi" Jauhiainen - bassottelu, kiukuttelu, majoituspalvelut
Joni "Vedä tumuu ja sammu" Junnila - kitarointi, James, tumuttamattomuus
Antti "Blast" Rantavuo - rummuttelu, tumuttelu, blast beatit
Miikka "Fail" Hujanen - syntikoiden räpläys, mokailu, keuhkojen tervaaminen
Koska 23.9.09 on sovittu keikka Helsingin Dante's Highlightiin, orkesteri on katsonut aiheelliseksi oikein treenata soitettavia biisejä. Tämä tarkoittaa sitä, että H joutuu ajamaan Nummelasta Kotkaan melkein toistasataa kilometriä. Toisaalta, ei varmaan pitäisi valittaa, Tina joutuu tulemaan Jyväskylästä.
Pian treenikselle saapumisen jälkeen orkesteri havaitsee mystisen hahmon ilmestyneen paikalle, tämä ilmoittaa olevansa James. Todellakin James, ei missään tapauksessa tseims.
James ei tainnut oikein ymmärtää mihin lupautui, sillä treenien laadussa olisi todellakin parantamisen varaa. Dantesin settilistaa veivataan läpi, mutta varsinkin nimeltämainitsemattomalla kosketinsoittajalla on suuria ongelmia painella mustia ja valkoisia nappuloita oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä.
Kaiken mokailun ja epätoivoisen räpeltämisen ohessa keskustelemme muun muassa kappaleiden myöhemmästä demottamisesta, keikoista, äänimaailmasta ja promokuvista. Kaiken edellämainitun säätämisen ja toteuttamisen parissa aiomme puuhastella epämääräisessä tulevaisuudessa, kuitenkin aiemmin kuin luulettekaan. Treenien tasosta johtuen lopetamme ne lyhyeen ja suuntaamme Jukalle, tuolle bassonsoiton Sherlock Holmesille, jonka kartanolla meitä odottaa vähintäänkin herkullinen ateria. Aterioinnin jälkeen tarkoituksena on suunnata kohti Kotka-Hamina-akselin villiä yöelämää.
Seuraava aamu alkaa aikaisin, treenit on sovittu kahdeksitoista. Lähtökohdat näyttävät varsin lupaavilta: Joni ei bailannut villisti, koska on ahne. Tarkoittaa sitä, että Joni meni sunnuntaina töihin. Antti sen sijaan ilmoitti kärsivänsä varsin karusta krapulatilasta. Muitten soittajien laita oli vähän niin ja näin.
Tällä kertaa treenit menevät kuitenkin reilusti paremmin kuin viimeksi, mikä tosin ei ole kummallinen saavutus. Luovaa krapulaa ilmassa? Noh, eivät ne vieläkään hyvin menneet, mutta paremmin kuitenkin. Keikkaan on aikaa noin 10 päivää, siinä ajassa pitäisi saada homma siedettävään kuntoon. Yellow Blast, Digestive ja Slaying the Dishes menevät paremmin, kun taas huippusalainen cover-rykäisy, polkutie ja awa heikommin. Digestive kuitenkin todetaan yhteisellä päätöksellä paskaksi biisiksi.
Aika huono ekaksi kirjoitukseksi, mutta eihän aina voi olla blogitekstien Tolkien?
Palataan asiaan Danten jälkeen,
H
Ainiin, kirjoitetaanpas sama vielä Lontooksi jos joku anonyymi internet-persoona tänne eksyy.
----------------------------------
Because H is a very lazy person, this first entry is published now, although the happenings described here took place already a while ago. Should such laziness occur again, someone else (Tina) will update this blog and also do the translations.
And as every true action story, this blog will also start with presenting you the main characters:
Tina "Mut sil on rumat kengät" Jukarainen – singing, discipline, orders
Jukka "Salapoliisi" Jauhiainen – bass, being pissed off, accommodation
Joni "Vedä tumuu ja sammu" Junnila – guitars, James, ”being sober”
Antti "Blast" Rantavuo – drums, being drunk, blast beat
Miikka "Fail" Hujanen – keyboards, screwing up, cigarettes
Because Crimson Sun will play at Dante’s Hightlight in
Soon after arriving to the rehearsal place, the band finds out that a mystic guy, who calls himself James has arrived. And this means James, not “tseims” as you English speaking friends would say that. James tells his occupation is to supervise the quality of the playing and he also promises to carry out all the punishments needed. I guess James didn’t realize where he put himself into, so awful was the quality of the rehearsals. The set list of Dante’s is played over and over again but especially some keyboard player who shall not be named has huge problems in pushing the black and white keys in the right time and right order.
After a lot of screwing up we discuss for example about recordings, gigs, new cool sounds and promo shoots. Because of the lousy quality of the rehearsals we quit early and head to Jukka’s place, where we have a wonderful meal waiting for us. After eating our mission is to head to wild nightlife of Kotka and Hamina
Next morning begins early, because the rehearsals are supposed to start at twelve. The previous night Joni wasn’t partying wildly because he is greedy. This means, that Joni went to work on Sunday morning. Antti instead announced he has a very nasty hangover. The state of other musicians was also little so-so. This time the practice went very much better than last time, which still isn’t very much asked. Maybe we can talk about a creative hangover? Yellow Blast, Digestive and Slaying the Dishes are in quite a good shape, while the top secret cover song, Polkutie and Awa don’t sound that good. Any way, we unanimously decide that Digestive is a really crappy song.
Not very good for the first writing, but hey, you can’t always be the Tolkien of blog posts.
H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti